Kestävyys hankinnoissa

Kestävyys hankinnoissa tarkoittaa ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta koskevien kestävyysperspektiivien integrointia hankintapäätöksiin. Kestävä hankinta on siirtynyt marginaalisesta huolesta nykyaikaisten julkisten hankintojen keskeiseksi piirteeksi koko Euroopan unionissa, heijastaen poliittisia sitoumuksia ilmastotoimiin, kiertotalouteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen ja laajempiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Vuoden 2014 EU:n hankintadirektiivit tukevat nimenomaisesti kestävää hankintaa, ja sitä seurannut politiikka ja käytäntö ovat laajentaneet kestävyyden roolia hankintapäätöksenteossa.

Kestävyyden ulottuvuudet hankinnoissa

Ympäristöllinen kestävyys käsittelee hankittavien tavarojen, palveluiden ja töiden ekologisia vaikutuksia. Tavallisia ympäristöllisiä näkökohtia ovat kasvihuonekaasupäästöt tuotteen elinkaaren eri vaiheissa, laitteiden ja rakennusten energiatehokkuus, vedenkäyttö, jätteen synty ja kiertotalouteen sopeutuminen, biodiversiteettiin kohdistuvat vaikutukset sekä vaarallisten aineiden käyttö. Ympäristökriteereitä voidaan soveltaa hankinnan useissa vaiheissa, mukaan lukien tekniset vaatimukset (määrittelyt), soveltuvuuskriteerit, tarjousvertailukriteerit ja sopimuksen täytäntöönpanon ehdot.

Sosiaalinen kestävyys käsittelee hankintapäätösten ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia. Näkökohtia ovat toimittajien toimipaikkojen ja toimitusketjujen työolot, reilut palkat, terveys- ja turvallisuuskäytännöt, lapsityövoiman ja pakkotyön kielto, sukupuolten tasa-arvo, esteettömyys vammaisille henkilöille ja laajemmat ihmisoikeusnormit. Sosiaalinen hankinta kattaa myös toimittajamonimuotoisuuteen liittyvät näkökohdat, kuten pienyritysten (pk-yritysten), sosiaalisten yritysten ja syrjäytyneiden ryhmien osallistumista tukevat politiikat.

Taloudellinen kestävyys käsittelee hankintapäätösten pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia. Kokonaisomistuskustannusten (total cost of ownership) analyysi ottaa huomioon käyttökustannukset, ylläpitokustannukset ja käytöstäpoistokustannukset yhdessä hankintahintojen kanssa. Paikallisen talouskehityksen näkökohdat voivat suosia toimittajia, jotka edistävät paikallista työllisyyttä ja toimitusketjuja. Innovaatiokriteerit tukevat hankintoja, jotka edistävät taloudellista kyvykkyyttä kauaskantoisesti välittömän kaupan ulkopuolella.

Nämä kolme ulottuvuutta vaikuttavat toisiinsa monimutkaisilla tavoilla. Määrittely, joka korostaa ympäristötehoa, voi vaikuttaa toimittajien kyvykkyyteen, ja siten siihen, mitkä toimittajat voivat kilpailla. Sosiaalisen arvon kriteerit voivat johtaa taloudellisia kustannuksia aiheuttaviin hankintapäätöksiin, mikä vaatii huolellista tasapainottamista kilpailevien tavoitteiden välillä. Edistynyt kestävä hankinta integroi nämä ulottuvuudet rakenteellisten viitekehysten kautta sen sijaan, että kohdattaisiin ne erillisinä yksittäisinä kysymyksinä.

Miten kestävyys ilmenee hankintamenettelyissä

Kestävyyskysymykset voivat ilmetä hankintamenettelyn useissa vaiheissa. Ennakkokilpailuneuvotteluilla (pre-tender market consultation) voidaan selvittää kestävyysvaihtoehtoja toimittajamarkkinan kanssa ja tunnistaa realistisia kestävyysvaatimuksia, joita aidossa kilpailutilanteessa voidaan saavuttaa. Määrittelyt voivat edellyttää tiettyjä kestävyysominaisuuksia hankittavilta tavaroilta, palveluilta tai töiltä. Pakolliset tekniset vaatimukset luovat kaikille tarjoajille yhteisen vähimmäistason, joka on täytettävä.

Soveltuvuuskriteerit (selection criteria) voivat sisältää kestävyyskytkentöjä, kuten ympäristöjärjestelmiä, sosiaalisen noudattamisen sertifikaatteja ja ihmisoikeuksiin liittyviä huolellisuuskehyksiä. Nämä kriteerit arvioivat toimittajan kyvykkyyttä tuottaa kestäviä lopputuloksia sen sijaan, että ne arvioisivat yksittäisten tarjousten sisältöjä. Tarjousvertailukriteerit (award criteria) voivat pisteyttää hanketasoja kestävyysulottuvuuksien mukaan, ja painotus heijastaa hankkijan priorisointia kestävyyden ja muiden tekijöiden välillä.

Sopimuksen täytäntöönpanon ehdot asettavat kestävyysvelvoitteita sopimuskauden ajaksi, mukaan lukien raportointivaatimukset, suoritusseuranta ja seuraamukset kestävyyspuutteista. Suoritusvelvoitteet muuttavat kestävyyspyrkimykset konkreettisiksi operatiivisiksi vaatimuksiksi sen sijaan, että kestävyys olisi vain kertaluontoinen arviointikriteeri. Toimittajille asetetaan todellisia velvoitteita toimitusvaiheen aikana, ei pelkästään tarjousvaiheessa.

Elinkaarihinnoittelumenetelmät (lifecycle costing) ovat yleistymässä kestävyysperusteisissa hankinta-arvioinneissa. Elinkaarihinnoittelu huomioi hankintakustannukset, käyttökustannukset, ylläpitokustannukset, ympäristön ulkoisvaikutusten kustannukset ja käytöstäpoiston kustannukset kokonaisvaltaisessa arviointikehyksessä. Menetelmä tukee päätöksiä, joissa korkeammat hankintakustannukset voidaan perustella alhaisemmilla elinkaarikustannuksilla, erityisesti energian käyttämissä laitteissa ja kestävässä infrastruktuurissa.

EU:n politiikkakehys kestäville hankinnoille

EU:n kestävään hankintaan liittyvä politiikka on laajentunut merkittävästi viime vuosina. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (European Green Deal) loi laajat ilmasto- ja ympäristötavoitteet, jotka vaikuttavat moniin hankintakategorioihin. Kiertotalouden toimintaohjelma (Circular Economy Action Plan) käsitteli tuotemuotoilua, jätehuoltoa ja resurssitehokkuutta koskevia ulottuvuuksia hankinnoissa. Kestävän rahoituksen kehys (Sustainable Finance) vaikutti rahoitussektorin hankintoihin ja laajempiin kestävyyteen liittyviin tiedonantovaatimuksiin, jotka koskevat monia toimittajaryhmiä.

Tiettyjä hankintoihin liittyviä instrumentteja on sen jälkeen otettu valmisteluun. Ehdotetut Net-Zero Industry Act ja Critical Raw Materials Act sisältävät hankintaan liittyviä määräyksiä, joiden tavoitteena on tukea eurooppalaista teollista kapasiteettia puhtaissa teknologioissa ja strategisissa raaka-aineissa. Tietyille tuoteryhmille kohdistuvat pakolliset vihreät julkiset hankintavaatimukset ovat laajentuneet asteittain, vaikka eteneminen on ollut joissain tapauksissa hitaampaa kuin jotkut puolestapuhujat toivoivat. Euroopan komissio jatkaa alakohtaisten vihreiden hankintakriteerien kehittämistä, jotka tarjoavat vähimmäistason standardeja jäsenvaltioiden ja hankintaviranomaisten sovellettaviksi.

Jäsenvaltioiden toimeenpano kestävän hankinnan osalta vaihtelee huomattavasti. Joissakin jäsenvaltioissa on kehittyneet kestävät hankintapolitiikat, joissa on pakollisia vaatimuksia useissa merkittävissä hankintakategorioissa. Toisissa vaatimukset ovat kevyempiä ja jättävät suurimman osan kestävyysvalinnoista yksittäisten hankintaviranomaisten harkintaan. Tämä vaihtelu luo monimutkaisuutta monikansallisille toimittajille, jotka tarvitsevat ymmärrystä kunkin markkinaympäristön erityisistä kestävyysodotuksista.

Strategiset vaikutukset toimittajille

Toimittajat kohtaavat kasvavia kestävyysvaatimuksia hankintamarkkinoilta. Kyvykkyys toimittaa kestäviä lopputuloksia on monilla sektoreilla siirtymässä kilpailuedun asemasta vakiovaatimukseksi. Toimittajilla, joilla ei ole vankkaa kestävyyspotentiaalia, markkinat supistuvat asteittain, kun ostajat nostavat vaatimuksiaan. Sijoitukset kestävyyskyvykkyyksiin ovat yhä useammin välttämättömiä eikä vapaaehtoisia toimittajille, jotka hakevat kestäviä kaupallisia asemia.

Kestävyyskyvykkyyden kehittäminen edellyttää pitkäjänteisiä investointeja useilla alueilla. Ympäristöjärjestelmät, sosiaalisen noudattamisen viitekehykset, toimitusketjun jäljitettävyys, elinkaariarviointikyvykkyys ja raportointiin tarvittava infrastruktuuri tukevat osallistumista kestäviin hankintoihin. Ensimmäistä kertaa näitä kyvykkyyksiä rakentavien toimittajien investointikustannukset ovat merkittäviä, vaikka kustannukset muuttuvat myöhemmin osaksi normaalia toimintamenoa.

Toimittajat hyötyvät myös aktiivisesta osallistumisesta kestävyyspolitiikan kehittämiseen. Toimialajärjestöt, alakohtaiset työryhmät ja standardisoimisorganisaatiot vaikuttavat kaikki siihen, miten kestävyysvaatimukset kehittyvät tietyillä markkinoilla. Näissä foorumeissa aktiiviset toimittajat voivat muokata vaatimuksia realistisiksi kyvykkyyksien mukaisesti ja edistää todellista kestävän kehityksen edistymistä. Reaktiiviset toimittajat, jotka odottavat vaatimusten asettamista, kohtaavat suuremmat muutoskustannukset kuin proaktiiviset toimittajat, jotka auttavat muotoilemaan vaatimuksia.

Asiaan liittyvät termit

MEAT (kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous): arviointimenetelmä, joka tukee kestävyyskriteerejä.
Tarjousvertailukriteerit: paikka, jossa kestävyystekijät tyypillisesti esiintyvät.
Laadulliset kriteerit: kategoria, johon usein sisältyy kestävyysulottuvuuksia.
Julkiset hankinnat: laajempi toiminta-ala, jonka sisällä kestävyys toimii.
Soveltuvuuskriteerit: toinen vaihe, jossa kestävyysvaatimuksia esiintyy.

See Otnox plans to track procurement opportunities across 25 markets.