PK-yritys (SME)

Pieni ja keskisuuri yritys (SME) on yritys, joka jää alle määriteltyjen kokorajojen työntekijämäärän ja taloudellisten mittareiden perusteella. Euroopan unioni määrittelee pk-yritykset suosituksessa 2003/361/EY siten, että niissä on alle 250 työntekijää ja joko vuotuinen liikevaihto alle 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma alle 43 miljoonaa euroa. Pk-yritykset jaetaan edelleen mikroyrityksiin (alle 10 työntekijää), pieniin yrityksiin (alle 50 työntekijää) ja keskisuuriin yrityksiin (alle 250 työntekijää).

Why SMEs matter in public procurement

Pk-yritykset edustavat lukumääräisesti huomattavaa enemmistöä eurooppalaisista yrityksistä, noin 99 prosenttia kaikista yrityksistä EU:ssa. Ne työllistävät noin 65 prosenttia EU:n yksityisen sektorin työvoimasta ja tuottavat noin 53 prosenttia yksityisen sektorin lisäarvosta. Julkiset hankinnat, jotka sulkevat pk-yritykset merkittävästä osallistumisesta pois, menettävät siten kosketuksen suurimpaan osaan eurooppalaista yrityskenttää ja kärsivät kilpailun, innovaation ja taloudellisen vaikutuksen osalta.

EU:n ja jäsenvaltioiden hankintapolitiikka pyrkii nimenomaisesti tukemaan pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. Vuoden 2014 EU:n hankintadirektiiveissä on erityisiä määräyksiä, jotka tukevat pk-yritysten pääsyä, muun muassa sopimusten jakamisen kannustaminen pienemmiksi osiksi, sellaiset valintakriteerit, jotka ovat suhteellisia eivätkä tarpeettomasti sulje pienempiä yrityksiä pois, sekä velvoitteet ottaa pk-yritysten osallistuminen huomioon hankintamenettelyjä suunniteltaessa. Monissa jäsenvaltioissa kansalliset politiikat laajentavat näitä määräyksiä edelleen.

Politiikkatuesta huolimatta pk-yritysten osallistuminen julkisiin hankintoihin on yhä pienempi kuin niiden osuus koko taloudesta. Tutkimukset viittaavat siihen, että pk-yritykset voittavat noin 45–55 prosenttia julkisten hankintojen arvosta jäsenvaltioissa, vaikka osuus vaihtelee merkittävästi toimialan ja sopimustyypin mukaan. Pk-yritykset hallitsevat tyypillisesti pieniä sopimuksia, mutta niiden osuus pienenee sopimusarvon kasvaessa, ja suuret sopimukset menevät pääosin suurille yrityksille tai konsortioille.

Barriers to SME participation

Useat tekijät rajoittavat pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. Hallinnollinen monimutkaisuus on merkittävä este: julkisten hankintojen dokumentaatio-, vaatimustenmukaisuus- ja menettelyvaatimukset ovat helpommin hallittavissa suurille yrityksille, joilla on omistautuneet vaatimustenmukaisuustiimit, kuin pk-yrityksille, joilla ei ole erikoistuneita resursseja. European Single Procurement Document (ESPD) ja vastaavat yksinkertaistamispyrkimykset auttavat, mutta eivät poista hallinnollista kuilua.

Rahoitusvaatimukset asettavat myös esteitä pk-yrityksille. Valintakriteerit, jotka kattavat minimiliikevaihdon, tasesuhteet ja vakuutustasot, on joskus mitoitetu suurten yritysten ominaisuuksien mukaisesti, jolloin pk-yritykset, jotka kuitenkin pystyisivät suorittamaan sopimuksen, suljetaan pois. Panttivaatimukset lisäävät taloudellista rasitetta, sillä tarjous- ja toteutusvakuudet edellyttävät pankkisuhteita, joita pienemmillä yrityksillä ei välttämättä ole.

Tarjousvalmistelun kustannukset kuormittavat suhteettomasti pk-yrityksiä. Merkittävän tarjouksen valmistelun kustannukset voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin henkilöstökustannuksina ja suorina kustannuksina. Suuret yritykset voivat jakaa nämä kustannukset useiden tarjousten kesken ja käsitellä niitä yleiskustannuksina. Pk-yritykset kokevat jokaisen tarjouksen vaikutuksen suoremmin ja saattavat tarjota harvemmin kustannusten hallitsemiseksi, mikä vähentää niiden läsnäoloa hankintamarkkinoilla.

Referenssivaatimukset voivat luoda noidankehäisiä esteitä. Useissa hankinnoissa vaaditaan todistuksia samanlaisista aiemmista sopimuksista, joita pk-yrityksillä ei välttämättä ole, koska ne eivät ole voittaneet vastaavia sopimuksia aiemmin. Ilman referenssisopimuksia ne eivät voi osoittaa kokemusta, mutta ilman hankintakokemusta niitä ei voida voittaa, jotta referenssit kertyisivät. Erilaiset poliittiset toimet pyrkivät katkaisemaan tämän kierteen, mutta se on edelleen todellinen haaste pk-yrityksille, jotka pyrkivät markkinoille.

Policy mechanisms supporting SME participation

Useat poliittiset mekanismit tukevat pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. Sopimusosien (lot) jakaminen sallii suurten hankintojen pilkkomisen pienemmiksi osiksi, joihin pk-yrityksillä on pääsy. Vuoden 2014 EU-direktiiveissä on nimenomaisia velvoitteita hankintaviranomaisille harkita sopimusten jakamista, ja perusteltu selitys vaaditaan, kun sopimuksia ei jaeta. Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön lisäsääntelyä, joka kannustaa tai edellyttää sopimusten jakamista.

Varatut sopimukset EU:n hankintalainsäädännössä mahdollistavat tiettyjen sopimusten rajaamisen määriteltyihin toimittajaryhmiin, mukaan lukien tuetut työllistymispalvelujen tarjoajat, sosiaaliset yritykset ja tietyissä tilanteissa pk-yritykset. Varaukset on käytettävä suhteellisesti, mutta ne tarjoavat merkittävän pääsyn niille katetuille ryhmille. Useat jäsenvaltiot käyttävät varausmahdollisuuksia aktiivisesti, erityisesti sosiaalisten palvelujen ja työllisyyteen liittyvien hankintojen kohdalla.

Keskushankintayksiköiden, valtion hankintaelinten ja välittäjäorganisaatioiden ylläpitämät toimittajien kehitysohjelmat auttavat pk-yrityksiä rakentamaan hankintaan tarvittavaa osaamista. Nämä ohjelmat sisältävät tyypillisesti koulutusta, mentorointia, verkostoitumista ja joskus erityistä mahdollisuuksien sovittamista. Vaikka niiden suora vaikutus kokonaismarkkinaan on rajallinen, ne auttavat yksittäisiä pk-yrityksiä etenemään ja rakentamaan toimittajaekosysteemin kapasiteettia ajan myötä.

Suorakorvauslausekkeet alihankkijoille suojaavat pk-yrityksiä suurten pääurakoitsijoiden myöhästyneitä maksuja vastaan. Suorakorvauksen nojalla ostaja maksaa alihankkijoille suoraan pääurakoitsijan kautta maksamisen sijasta, mikä tukee pk-yritysten maksuvalmiutta. EU:n hankintalainsäädäntö sisältää yhä useammin suorakorvausmääräyksiä, joiden toimeenpano vaihtelee jäsenvaltioittain ja sopimustyypeittäin.

Strategic considerations for SMEs in procurement

Pk-yritykset, jotka menestyvät julkisissa hankinnoissa, soveltavat tyypillisesti kokoonsa sopivia strategioita. Erityistä erikoistumista määriteltyihin nisäsektoreihin hyödyntäen pk-yritykset kilpailevat osaamisella ennemmin kuin mittakaavalla, osoittaen syvää asiantuntemusta alueilla, joilla suuret yritykset eivät voi ylläpitää vastaavaa fokusta. Maantieteellinen painotus auttaa pk-yrityksiä rakentamaan paikallisia suhteita ja referenssejä, joita laajemmat kilpailijat eivät helposti pysty jäljittelemään. Kehysjärjestelmien (framework) osallistuminen mahdollistaa pk-yrityksille yhden merkittävän kilpailun voittamisen useiden pienten sijaan, mikä parantaa hankintaan osallistumisen kustannustehokkuutta.

Yhteistyö suurempien yritysten kanssa toimii monissa tilanteissa hyvin pk-yrityksille. Alihankkijasuhteet suurissa sopimuksissa mahdollistavat pk-yrityksen osallistumisen suuriin hankkeisiin ilman, että sen tarvitsee kantaa pääurakoitsijan riskiä täysimääräisesti. Konsortio-osallistuminen tarjoaa tasavertaisemman aseman yhdistäen kyvykkyyksiä kumppaneiden kanssa. Strategiset liittoutumat täydentävien pk-yritysten kesken voivat rakentaa kollektiivista kapasiteettia, joka lähestyy suurten yritysten tarjoamaa ilman, että yksittäinen pk-yritys menettää itsenäisyyttään.

Related terms

Supplier: the broader category that includes SMEs.
Subcontractor: a common SME role in major contracts.
Consortium: an alternative structure for SME participation.
Selection Criteria: the criteria that often disadvantage SMEs.
Lot: the unit that, when smaller, supports SME access.

See Otnox plans to track procurement opportunities across 25 markets.