Vihreä julkinen hankinta (GPP)

Vihreä julkinen hankinta (GPP) on käytäntö, jossa ympäristökriteerit integroidaan julkisiin hankintapäätöksiin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden tukemiseksi. GPP on muodostunut merkittäväksi osaksi Euroopan unionin hankintapolitiikkaa osana laajempaa European Green Deal -sitoumusta ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä ja kiertotalouden toimintasuunnitelmaa. EU:n politiikka asettaa yhä useammin perustason ympäristövaatimuksia tiettyihin hankintakategorioihin samalla kun se kannustaa jäsenvaltioita ja hankintayksiköitä ylittämään vähimmäistasot, kun paikalliset olosuhteet tukevat suurempaa kunnianhimoa.

Miksi GPP on tärkeää Euroopan ympäristöpolitiikalle

Julkinen hankinta edustaa noin neljääntoista prosenttiin EU:n bruttokansantuotteesta, mikä tekee siitä yhden talouden suurimmista segmenteistä. Julkisten hankintojen ympäristövaikutus on vastaavasti merkittävä, sillä julkisten toimielinten hankkimat tavarat, palvelut ja urakat muodostavat huomattavan osan Euroopan kokonaisympäristöjalanjäljestä. Hankintojen ympäristösuorituskyvyn parantamisella voidaan siten saavuttaa merkittäviä kumulatiivisia ympäristöhyötyjä monilla sektoreilla ja tuoteryhmissä.

Julkisilla hankinnoilla on myös markkinoita muokkaavia vaikutuksia, jotka ulottuvat suoriin ympäristövaikutuksiin pidemmälle. Kun julkiset ostajat jatkuvasti edellyttävät ympäristöllisesti parempia tuotteita ja palveluja, toimittajat reagoivat kehittämällä ja tarjoamalla tällaisia tuotteita ja palveluja. Ajan myötä tarjonta sopeutuu julkisen sektorin kysyntään, jolloin kestävämpiä vaihtoehtoja on laajemmin saatavilla, ne tulevat edullisemmiksi ja yksityisen sektorin ostajat omaksuvat niitä helpommin. Julkisten hankintojen vipuvaikutus markkinoiden laajempaan kestävyyteen on yksi sen strategisesti arvokkaimmista piirteistä.

EU:n ilmastositoumukset edellyttävät huomattavia toimia monilla sektoreilla, ja julkisilla hankinnoilla on suora rooli päästövähennyspolulla. Rakennushankinnat vaikuttavat pitkän aikavälin energiankulutukseen infrastruktuurissa. Ajoneuvohankinnat vaikuttavat liikennesektorin päästöihin hankittujen ajoneuvokalustojen elinkaaren ajan. Laitteiden hankinnat vaikuttavat energiankulutukseen toiminnassa. GPP:n kumulatiivinen vaikutus näissä ja muissa kategorioissa tukee laajempia ilmastotavoitteita.

EU:n GPP-politiikan kehys

Euroopan komissio on kehittänyt sektoriin kohdennettuja GPP-kriteereitä monille tuote- ja palveluluokille. Nämä kriteerit tarjoavat perustason ympäristövaatimuksia, jotka jäsenvaltiot ja hankintaviranomaiset voivat ottaa käyttöön sellaisenaan tai käyttää lähtökohtana omille vaatimuksilleen. Kattavuuteen kuuluvat muun muassa rakennus- ja kiinteistöhankinnat, ajoneuvot ja liikenne, energiaa käyttävät laitteet, ruoantuotanto ja ateriapalvelut, puhdistusvälineet ja -palvelut, IT-laitteet, paperi ja painatus, tekstiilit sekä monet muut.

EU:n GPP-kriteerien käyttöönotto on ollut historiallisesti vapaaehtoista, mikä on johtanut vaihteluun kansallisessa käytännössä. Jotkin jäsenvaltiot ovat integroituneet EU-kriteerit kattavasti kansalliseen hankintakäytäntöön. Toiset ovat käyttäneet kriteerejä viitteellisinä, mutta soveltaneet niitä valikoivammin. Monien GPP-ohjeiden vapaaehtoinen luonne on rajoittanut toimeenpanon johdonmukaisuutta, vaikka tiettyjen sektoreiden pakolliset vaatimukset ovat laajentuneet vaiheittain.

Pakolliset GPP-vaatimukset ovat lisääntyneet tietyillä sektoreilla. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä (Energy Performance of Buildings Directive) on merkittäviä pakollisia elementtejä rakennuksia koskeville energiatehokkuusvaatimuksille. Ajoneuvohankinnassa on puhtaan ajoneuvon vaatimuksia Clean Vehicles Directive -direktiivin kautta. Tietyillä tuoteryhmillä on ekosuunnittelua koskevia vaatimuksia, jotka vaikuttavat hankintaspesifikaatioihin. Suuntaus on laajentaa pakollisia GPP-vaatimuksia samalla kun säilytetään vapaaehtoiset puitteet alueilla, joilla pakolliset vaatimukset eivät vielä ole toteuttamiskelpoisia.

Miten GPP ilmenee hankintamenettelyissä

GPP voi ilmetä hankintamenettelyjen useissa vaiheissa. Esivalmisteluvaiheessa voi olla kyse ympäristövaikutusten arvioinnista eri hankintavaihtoehdoille, mikä tukee päätöksentekoa siitä, hankitaanko ja millä tavoin, ei pelkästään siitä, keneltä hankitaan. Markkinavuoropuhelu voi selvittää ympäristöön liittyviä vaihtoehtoja toimittajamarkkinan kanssa ja tunnistaa realistisia ympäristövaatimuksia, joita aidosti kilpailtu menettely voi täyttää.

Tekniset vaatimukset voivat sisältää ympäristövaatimuksia, kuten energiatehokkuusstandardit, kierrätetyn materiaalin osuuteen liittyvät vaatimukset, vaarallisten aineiden rajoitukset ja elinkaaren ympäristösuorituskyvyn kynnysarvot. Pakolliset vaatimukset luovat perustason ympäristövaatimuksia, jotka kaikkien tarjoajien on täytettävä. Valintakriteerit voivat arvioida toimittajan ympäristöjohtamiskyvykkyyttä, mukaan lukien ympäristöjohtamisjärjestelmät, sertifikaatit ja osoitetut aikaisemmat tulokset.

Myöntämiskriteerit voivat pisteyttää tarjousten ympäristöllisiä ulottuvuuksia pakollisten vaatimusten ylittäen. Korkeampi ympäristösuoritus voi ansaita lisäpisteitä, mikä antaa ostajalle mahdollisuuden valita kestävämpiä vaihtoehtoja, kun muut tekijät ovat suunnilleen tasapainossa. Elinkaarikustannuslaskentamenetelmät voivat ottaa huomioon ympäristöulkoisvaikutuksia rahamääräisinä, mahdollistaen arvioinnin, joka huomioi kokonaistaloudellisen ympäristökustannuksen pelkän hankintahinnan sijaan.

Sopimuksen toteuttamista koskevat ehdot voivat määrittää ympäristövelvoitteita sopimuskauden aikana, mukaan lukien ympäristöjohtamiseen liittyvät vaatimukset, ympäristöraportointi ja ympäristösuorituskyvyn seuranta. Suoritusvelvoitteet muuttavat ympäristölupaukset operatiivisiksi vaatimuksiksi, jotka vaikuttavat todellisiin tuloksiin pelkän tarjousarvioinnin sijaan.

Käytännön näkökohdat GPP:n toimeenpanossa

GPP:n tehokas toimeenpano edellyttää kyvykkyyttä, jota monet hankintaorganisaatiot ovat yhä rakentamassa. Ympäristöasiantuntemus hankintatiimeissä mahdollistaa GPP-kriteerien perustellun soveltamisen. Elinkaarianalyysi-osaaminen tukee ympäristöllisten ulottuvuuksien arviointia tuotteen tai palvelun koko elinkaaren ajalta. Markkinatiedon hallinta ympäristöön liittyvistä vaihtoehdoista auttaa realististen spesifikaatioiden laatimisessa. Suorituksen seuranta- ja valvontainfrastruktuuri tukee ympäristölupausten toteuttamista sopimuskauden aikana.

Kustannuksiin liittyvät näkökohdat esitetään joskus GPP:n esteinä, vaikka tutkimusnäyttö kustannuksista on moniulotteisempaa kuin yksinkertaiset vastaväitteet antavat ymmärtää. Jotkut ympäristöllisesti paremmat vaihtoehdot voivat olla kalliimpia hankintahinnaltaan mutta edullisempia elinkaarikustannuksiltaan, jolloin kokonaiskustannustulos on positiivinen, kun käytetään täyttä elinkaarikustannusten laskentaa. Toiset ympäristöystävällisemmät vaihtoehdot ovat suunnilleen kustannusneutraaleja tai jopa edullisempia kuin perinteiset vaihtoehdot, erityisesti kun tarjontamarkkinat kypsyvät. GPP:n kustannusvasta-argumentit voivat olla päteviä tietyissä tilanteissa, mutta harvoin ne oikeuttavat ympäristönäkökulmien yleistä välttämistä.

Toimittajien valmius vaihtelee markkinoittain ja tuoteryhmittäin. Joillakin markkinoilla on hyvin kehittyneitä kestävän tarjonnan vaihtoehtoja, joita voidaan hankkia laajassa mittakaavassa. Toisilla markkinoilla kestävien vaihtoehtojen tarjonta on rajallista, mikä rajoittaa GPP:n kunnianhimoa. Ostajat, jotka toimivat kehittymättömillä markkinoilla, tarvitsevat usein yhdistää hankintavuoropuhelun laajempiin markkinakehitystoimiin ja työskennellä toimittajien, teollisuusjärjestöjen ja standardointielinten kanssa kestävän tarjonnan kapasiteetin laajentamiseksi ajan myötä.

Strategiset vaikutukset toimittajille

Toimittajat kohtaavat laajenevia GPP-vaatimuksia monilla hankintamarkkinoilla. Kyky toimittaa ympäristöllisesti parempia tuotteita ja palveluja on yhä enemmän välttämätöntä eikä enää pelkästään valinnainen, mikä lisää painetta kehittää aitoa kyvykkyyttä eikä turvautua vihertämiseen (greenwashing). Investoinnit ympäristöjohtamiseen, kestävien tuotteiden kehittämiseen ja toimitusketjun kestävyystekijöihin ovat muodostuneet perustason toimintakustannuksiksi toimittajille, jotka pyrkivät asemoitumaan julkisissa hankintamarkkinoissa.

Ympäristösertifikaatit ovat tärkeitä markkinasignaaleja. EU Ecolabel -merkintä, ISO 14001 -ympäristöjohtamissertifiointi ja erilaiset toimialakohtaiset ympäristöstandardit tarjoavat uskottavaa näyttöä ympäristökyvykkyydestä. Toimittajilla, joilla ei ole näitä sertifikaatteja, on asteittain kapeampi kohdemarkkina, kun ostajat kiristävät ympäristövaatimuksia. Sertifiointiin investoiminen oikeuttaa itsensä markkinapääsyn kautta.

Aito ympäristölupaus ja sen toteuttaminen korostuvat ostajien kehittyessä kyvyssään erottaa todellinen kestävyys markkinointiväitteistä. Referenssisopimukset, jotka osoittavat todellisia ympäristötuloksia, painavat merkittävästi myöhemmissä hankinnoissa. Toimittajat, joiden ympäristölupaukset ovat vahvat mutta toteutus heikkoa, menettävät uskottavuuttaan ajan mittaan. Aitojen ympäristökyvykkyyksien rakentaminen on sekä eettisesti asianmukaista että kaupallisesti palkitsevaa kypsillä GPP-markkinoilla.

Aiheeseen liittyviä termejä

Kestävyys hankinnoissa: laajempi käsite, johon GPP kuuluu.
Sosiaalinen arvo: käsittelee hankintojen sosiaalisia ulottuvuuksia.
MEAT (Most Economically Advantageous Tender, suomeksi taloudellisesti edullisin tarjous): arviointimenetelmä, joka sisältää ympäristökriteerit.
Myöntämiskriteerit: kohta, jossa GPP-tekijät tyypillisesti esiintyvät arvioinnissa.
EU:n hankintadirektiivit: GPP:ta tukevat oikeudelliset puitteet.

See Otnox plans to track procurement opportunities across 25 markets.