Innovaatiokumppanuus

Innovaatiokumppanuus on julkisen hankinnan menettely, joka otettiin käyttöön Euroopan unionin (EU) hankintadirektiiveissä vuonna 2014, ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa hankintayksiköiden hankkia innovatiivisia tuotteita, palveluja tai urakoita, joita ei vielä ole saatavilla markkinoilla. Menettely yhdistää tutkimus- ja kehitystoiminnan elementit ja lopullisen innovaation ostamisen yhdeksi integroiduksi hankinnaksi. Innovaatiokumppanuudet on tarkoitettu tilanteisiin, joissa tavalliset hankintamenettelyt ovat riittämättömiä, koska haluttua ratkaisua ei vielä ole.

Innovaatiokumppanuus on julkisen hankinnan menettely, joka otettiin käyttöön Euroopan unionin (EU) hankintadirektiiveissä vuonna 2014, ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa hankintayksiköiden hankkia innovatiivisia tuotteita, palveluja tai urakoita, joita ei vielä ole saatavilla markkinoilla. Menettely yhdistää tutkimus- ja kehitystoiminnan elementit ja lopullisen innovaation ostamisen yhdeksi integroiduksi hankinnaksi. Innovaatiokumppanuudet on tarkoitettu tilanteisiin, joissa tavalliset hankintamenettelyt ovat riittämättömiä, koska haluttua ratkaisua ei vielä ole.

Miksi innovaatiokumppanuuksia tarvitaan

Ennen innovaatiokumppanuuksien käyttöönottoa hankintayksiköillä, jotka halusivat hankkia innovatiivisia ratkaisuja, oli vaikea valinta. Ne saattoivat kilpailuttaa ensin tutkimussopimuksen ja sen jälkeen erillisen hankinnan lopulliselle tuotteelle, mutta tämä pirstoutunut lähestymistapa epäonnistui usein, koska tutkimustoimittajalla ei ollut taattua pääsyä tuotantosopimukseen. Ne saattoivat yrittää määritellä innovatiivisia vaatimuksia tavallisissa tarjouspyynnöissä, mutta tämä toimi harvoin, koska toimittajat eivät voi tarjota ratkaisuja, joita ei vielä ole.

Innovaatiokumppanuusmenettely ratkaisi tämän ongelman integroimalla tutkimuksen, kehityksen ja hankinnan yhdeksi hankintakehyksi. Hankintayksikkö valitsee yhden tai useamman toimittajan heidän innovaatiokyvykkyytensä perusteella, työskentelee niiden kanssa ratkaisun kehittämiseksi vaiheittaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta ja ostaa lopullisen tuotteen tai palvelun siltä toimittajalta, jonka ratkaisu parhaiten täyttää vaatimukset. Integroitu rakenne tarjoaa toimittajille kaupallista varmuutta samalla kun se säilyttää kilpailupaineen kehityksen ajan.

Innovaatiokumppanuudet ovat erityisen merkityksellisiä aloilla, joissa julkisilla hankkijoilla on erityistarpeita, joita nykyiset markkinatarjonnat eivät täytä. Esimerkkejä ovat terveydenhuollon teknologiat, puolustusjärjestelmät, ympäristöratkaisut ja digitaaliset julkiset palvelut. Menettelyä on käytetty myös uusissa rakennustekniikoissa, kestävämmissä materiaaleissa sekä kehittyvissä teknologioissa liikenteessä ja energiassa.

Kuinka innovaatiokumppanuudet toimivat käytännössä

Menettely alkaa hankintailmoituksen julkaisemisella, jossa kuvaillaan innovaatihaastetta. Kiinnostuneet toimittajat ilmaisevat kiinnostuksensa, ja kelpoiset toimittajat valitaan esikarsintaan valintakriteerien perusteella, joissa painotetaan tutkimuskyvykkyyttä, näyttöjä innovaatioiden toteuttamisesta ja asiaankuuluvaa asiantuntemusta. Useita esikarsituista toimittajista voidaan valita osallistumaan kumppanuuteen, vaikka hankintayksikkö voi myös valita yhden toimittajan.

Valitut toimittajat siirtyvät kehitysvaiheeseen, joka on jäsennelty vaiheisiin määriteltyjen virstanpylväiden mukaisesti. Kunkin vaiheen lopussa hankintayksikkö arvioi edistymistä ja päättää, jatketaanko kunkin toimittajan kanssa. Toimittajat, joiden työ ei etene tyydyttävästi, voidaan keskeyttää, kun taas virstanpylväät täyttävät toimittajat etenevät seuraavaan vaiheeseen. Tämä vaiheittainen lähestymistapa hallitsee riskejä ja säilyttää kilpailun kehityksen aikana.

Kun kehitys on valmis ja hankintayksikkö päättää edetä toteutukseen, syntynyt tuote tai palvelu voidaan ostaa kumppanitoimittajalta tai -toimittajilta ilman erillistä hankintaa. Alkuperäisen innovaatiokumppanuuden puitteet kattavat sekä kehitysvaiheen että lopullisen tuotanto-oston.

Strategisia näkökohtia hankintayksiköille ja toimittajille

Hankintayksikön näkökulmasta innovaatiokumppanuudet ovat tehokkaita mutta resursseja vaativia. Menettely edellyttää merkittävää sitoutumista kehitysprosessin johtamiseen, vaiheittaisen etenemisen arviointiin ja jatkamista koskeviin päätöksiin. Innovaatiokumppanuuksia käyttäviltä hankintayksiköiltä vaaditaan sisäistä osaamista tutkimus- ja kehitystoiminnan johtamisesta, ei pelkästään hankintahallinnosta. Monet hankintayksiköt kokevat, että niiden täytyy panostaa näiden kyvykkyyksien rakentamiseen ennen ensimmäisen innovaatiokumppanuuden käynnistämistä.

Toimittajan näkökulmasta innovaatiokumppanuudet tarjoavat mahdollisuuden saada varmistettua kehitysrahoitusta yhdistettynä selkeään polkuun tuotantomyyntiin. Tämä yhdistelmä on houkutteleva innovaatioon keskittyville toimittajille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla voi muutoin olla vaikeuksia rahoittaa spekulatiivista tutkimusta. Kilpailullinen ulottuvuus koko kumppanuuden ajan ylläpitää suoritustasoa, mutta rakenne on toimittajaystävällisempi kuin puhtaiden tutkimussopimusten järjestäminen ja sen jälkeiset erilliset tuotantohankinnat.

Innovaatiokumppanuustrendit EU:n hankinnoissa

Innovaatiokumppanuudet ovat edelleen suhteellisen harvinaisia verrattuna perinteisiin hankintamenettelyihin. Menettely on monimutkainen, edellyttää merkittäviä investointeja sekä hankintayksiköltä että toimittajilta eikä sovellu rutiininomaisiin hankintoihin. Missä innovaatiokumppanuuksia on käytetty menestyksekkäästi, niillä on toimitettu ratkaisuja, joita olisi ollut vaikea hankkia muilla keinoin. Euroopan komissio ja kansalliset hallitukset kannustavat edelleen innovaatiokumppanuuksien laajempaa käyttöä osana julkisten hankintojen modernisointia.

Asiaan liittyvät termit

See Otnox plans to track procurement opportunities across 25 markets.